Kesän aloitus Vorarlbergissä

Harmaana kesäkuisena päivänä tekee mieli palata Itävallan reissulle, joka tänä vuonna oli aiemmista vuosista poiketen hieman erilainen. Matkustimme 28.5. Lufthansalla Helsingistä Frankfurtin kautta Innsbruckiin, josta vuokrasimme auton. Vuokra-autolla huristelimme lopulta moottoritietä pitkin Hardiin, pieneen kylään Bodenseen rannalla ja takaisin palasimme 1.6 samaa reittiä.

Innsbruckin lentokentältä

Lufthansan lennot sujuivat mukavasti. Ainoastaan hankaluutta aiheutti se, että heti lentokoneeseen astuttua kieli vaihtui saksaksi. Frankfurtissa meillä oli noin puolen toista tunnin mittainen vaihto, joka oli kyllä juuri sopiva. Ei tarvinnut kiirehtiä, mutta ei myöskään tylsistyä. Innsbruckissa olimme jo paikalliseen aikaan klo 10 ja vastassa oli mieletön Alppisää. Lähdimme sateisesta, harmaasta ja kylmästä Suomesta ja päädyimme lähes helteiseen Innsbruckiin. Ei ollut valittamista. 

Vuokra-automme, vm 2015 Nissan Juke.

Auton vuokrasimme Aviksen autovuokraamosta. Koska matkamme päätarkoitus ei ollut autoilu, emme halunneet "panostaa" autoon liikoja. Eli valitsimme toiseksi halvimmasta luokasta auton "Opel Corsa tai vastaava" noh, vuokraamossa meitä oli vastassa 8 000 km ajettu Nissan Juke. Ei valittamista. Muutenkin auton vuokraus sujui miellyttävästi. Olimme varanneet oman navigaattorinkin mukaan, mutta se jäi turhaksi - uudenkarheaan Jukeenhan se luonnollisesti kuului omasta takaa. 

Ajatelkaapa, toiset ajavat tätä tietä päivittäin.. Jokohan moiset maisemat kyllästyttävät heitä? Voisin vaihtaa omani tällaisiin vaikkapa pariksi vuodeksi. 

Lähdimme Innsbruckista kohti Vorarlbergiä urheilullisesti pikkuteitä ajaen. Alkuun "mäkiset" ja "mutkaiset" tiet jännittivät etenkin apukuskia, mutta lopulta pikkuteitä pitkin ajaminen alkoi olla jo puuduttavaa ja siirryimme moottoriteille ajamaan. Kävimme matkalla kuitenkin fiilistelemässä vuoden 2009 matkakohdettamme Seefeldiä. Postaus tuosta lomasta löytyy täältä. Allekirjoittaneelle on jäänyt muistoihin Seefeldissä syöty herkullinen lohi, jota tarjonnutta ravintolaa yritimme löytää. Muisti ei yltänyt enää kuitenkaan kuuden vuoden taakse ja ravintola jäi löytymättä. Olipa kylä kyllä muutenkin muuttunut siitä, mitä me muistelimme sen olevan, eikä se enää vaikuttanut miltään "pikkukylältä". Alppiturismin harmillinen puoli onkin se, että viehättävät pikkukylät katoavat suurien urheiluhotellien alta. Tähän vuoden aikaan Seefeld oli vielä valmistautumassa kesäsesonkiin ja paikkoja vielä valmisteltiin siellä tulevaan turistirysäykseen.

Seefeldin kirkko

Seefeldistä jatkoimme matkaamme vielä tovin mutkittelevia pikkuteitä pitkin. Matkan varrelle osui useita pieniä alppikyliä, joista mikään ei kyllä tehnyt meihin sellaista vaikutusta, että sinne haluaisimme vaellusmatkalle suunnata. Tuohon suuntaan Inn-jokilaakso levenee sen verran, että vaeltajalle vuoret tuolla matkalla ovat turhan kaukana. Moottoritietä pitkin matkaaminen on helppoa, mutta jatkuvien tunnelien takia se on myös aika tylsää. Onneksemme yksi pitkä tunneli Arlbergissä oli remontissa, jonka seurauksena pääsimme 15 km pitkälle kiertotielle. Kuka tietää muuten sen systeemin, millä paikalliset radiokanavat tiedottavat liikenteestä ja tapahtuneista onnettomuuksista, mahtavaa! Olimme vaikuttuneita. Myös uudenkarhea navigaattorimme osasi ohjeistaa meidän tietöiden mukaisesti, eli ihan hieno juttu, ettei omaa 10 vuotta vanhaa päivittämätöntä navigaattoria tarvinnut kaivaa naftaliinista. :D

 

Arlbergissä maisemat näyttivät tältä. Noin kilometrin korkeudessa oli vielä luntakin

Arlbergin kohdalla maisemat näyttivät siltä, että siellä voisi kuvitella joskus vaeltavansa. Siellä tosin oli havaittavissa samanmoista, hotelleja ja hissiasemia, mutta päiväretkikohteena paikka voisi olla ihan miellyttäväkin. Etenkin St. Anton am Arlberg oli todella viehättävän näköinen kylä, mutta harmillisesti täynnä hissiasemia.

Kuka tietää, mikä puu? Hauska..

Iltapäivällä saavuimme viimein Hardiin. Koska matkustusta oli siinä vaiheessa takana jo 10 tuntia, päätimme vilaista kylää pikaisesti ja mennä nukkumaan mahdollisimman pian. Vaan eipä tuo pikainen kaupunkikierros onnistunutkaan, kun ilma helli kulkijaa. Nautimme Bodenseen rannalla Italialaiset jäätelöt, tutustuimme kylään ja nautimme auringosta. Ruokapaikan etsiminen pienessä Hardissa oli yllättävän vaikeaa, ravintoloissa puhuttiin huonosti englantia ja ruokalistat olivat yllättävän lyhyitä. Mutta ei sen väliä, nautimme olostamme silti täysin siemauksin, mikä kumma siinä on, että halpa olut ja viini sekä iloiset ihmiset ympärillä tekevät olosta sellaisen, ettei pois haluaisi lähteäkään? 

Hardin kylää

Seuraavana päivänä suuntasimme heti aamusta kohti matkamme päätarkoitusta, eli katsomaan pentuja. Tuona perjantaina ehdimme kuitenkin tehdä muutakin, kävimme tutustumassa Bregenzin kaupunkiin ja syömässä kreikkalaisessa ravintolassa kreikkalaista erikoisuutta; makaronilaatikkoa. Kyllä matkalaista ihmetytti, kun ravintoloitsijan suosituksesta tuon "jauhettua lihaa ja makaronia" sisältävän paikallisen erikoisuuden tilattuani sain makaronilaatikkoa. Tosin makaroni ja jauheliha oli kauniisti kerroksittain ja makukin hieman parempi, kuin kotimaisessa versiossa. Kyllä ne Kreikkalaiset osaa!

 

Bregenz

Itse olin olettanut Bregenzin olevan suurempikin kaupunki, mitä se ainakaan muutaman tunnin kävelyn perusteella osoittautui olevan. Mutta jälleen kerran sai matkailija ihmetellä paikallisliikenteen toimivuutta Itävallassa. Kahden henkilön päiväliput maksoivat vajaa neljä euroa, kyllä noilla hinnoilla mielellään julkista liikennettä käyttääkin. Toista se on esimerkiksi Savossa, jossa yhdensuuntainen matka maksaa reilun kolme euroa yhdeltä ihmiseltä. Ei tee mieli julkisia kulkuneuvoja jonottaa.

Katutaidetta Bregenzizzä

Matkan tarkoituksena oli siis tutustua alueen tarjoamiin vaellusmahdollisuuksiin sekä ympäröiviin kaupunkeihin. Tämän kannalta oli valitettavaa, ettemme ehtineet käydä Dornbirnissä tai Feldkirchissä ja ainakin yksi blogituttavuus jäi verkkoyhteyksien takia tapaamatta, kiva olisi ollut törmätä, mutta ehkä seuraavalla kerralla. Bodenseen ympäristö oli erittäin kaunista, mutta näin järvi-Suomen asukkina arvostan enemmän itse niitä vuoria. Dornbirnistä tai Feldkirchistä käsittääkseni pääsisikin näppärämmin vaeltamaan, mutta noissa Bodenseen rantakaupungeissa vuoret siintivät kaukana horisontissa (Bregenzizzä ne olivat ihan saavutettavissakin). Vorarlbergin hyvä puoli on sen helppo saavutettavuus. Swiss airlines lentää Helsingistä Zürichiin muutamassa tunnissa suhteellisen edullisesti. Syy, miksi meidän piti lentää Itävallan sisältä Helsinkiin, oli mukanamme tullut koira. Sveitsistä kun ei alle 12-viikkoista koiran pentua saa tuoda Suomeen.

Bodensee Bregenzistä nähden

Takaisin tulomatkalla olimme varanneet hotellin läheltä Innsbruckia, Muttersista. Täällä maisemat olivat jälleen taattua Tirolin laatua. Ja myös palvelu. Saavuimme hotelliin 8 viikkoisen koiranpentumme kanssa ja saimme todella hienon vastaanoton. Isäntäväki esitteli meille hotellin "puutarhan", jotta pentumme pääsi mahdollisimman nopeasti tarpeilleen. Myös perheen 8 kk:n ikäinen koira sai käydä tutustumassa omaan pentuumme (vastusteluista huolimatta) ja emäntä esitteli alueen ruokapaikkoja (joita ei montaa etenkään tähän vuoden aikaan ollut). Ihan jo palvelun takia Stubaital jäi mieleen yhtenä mahdollisena tulevaisuuden matkakohteena.

Matkan päätähti odottaa Innsbruckin lentokentällä pääsyä Taxfreehen..

Tämän kertainen matkamme Itävaltaan poikkei tosiaan aiempien vuosien matkoista, mutta siitä jäi erittäin hyvä mieli, vaeltamisen puuttumisesta huolimatta. Saimme uusia ystäviä, kokemuksia ja paljon paljon muistoja. Kiitos kaikille asianosaisille. Pus.

 

 

Notes to self

Tähän postaukseen listaan reissussa mieleen tulleita asioita siitä, miten vaellusreissuihin kannattaa valmistautua jo Suomesta matkaan lähtiessä. Lista päivittynee aina, kun siihen tulee uusia ajatuksia lisättäväksi. Toivottavasti listasta on jollekin muullekin apua omaa laukkuaan pakatessaan.

Ennen matkaa:

* Maksa bergrettung kannatusmaksu. 22 € sijoituksella vakuutus oman turvallisuuden puolesta vuorilla..

* Mikäli haluat yöpyä vuorilla olevilla hütteillä, saa Alppikortilla hyvät tarjoukset yöpymisistä ja ruuista.

Varusteet:

* Kunnon sukat - estävät hiertymiä ja rakkoja. Ei haittaa, vaikka jalat hikoilevat, kunhan kengät ei hierrä. Mieluiten paksut vaellussukat, jotka ovat sopivan kokoiset. Istuvat jalkaan, eivätkä valu tai mene ruttuun. Tämä toki makuasia, K tykkää käyttää kaksia sukkia - alla ohuet alussukat ja päällä vaellussukat.

* Kosteutta iholta pois siirtävät vaatteet - vaikuttavat vaellusmukavuuteen, kun iho pysyy kuivana. Toki voit vaeltaa myös tavallisissa vaatteissa, mutta mukavuuskerroin nousee huomattavasti, kun vaatteet eivät kastu ylämäessä hikoillessa. Myös alusvaatteissa kannattaa satsata urheiluun tarkoitettuihin. Siirtävät nekin kosteuden iholta pois.

* Ohuet katkolahjehousut. Koska ovat ohutta materiaaalia, eivät paina paljon, eivätkä ole tukalan kuumat. Kuivuvat myös nopeasti. Katkolahkeet saa myös näppärästi pois, mikäli tarvetta shortseille ilmenee.

* Coretex tms veden pitävät housut, joissa on vetoketju lahkeen sivussa koko matkan. Saa helposti ja nopeasti puettua vaatteiden päälle tarpeen vaatiessa.

* Päähine - mikä tahansa. Kun ylös noustessa tulee hiki, on matkan teko huomattavasti mukavempaa, kun päähine sitoo muuten silmiin valuvan hien. Myöskään pipo ei vuorille mentäessä ole kesäkuumallakaan yli varustautumista, vaan tarvetta sille saattaa ilmetä, jopa heinäkuussa. 

* Pitkävartiset vaelluskengät. Ei perusteita. 

* Vaellussauvat. Auttavat jyrkissä nousuissa ja laskuissa sekä liukkaissa paikoissa. Sauvat mielellään jatkettavaa mallia. Alamäessä on kiva hieman pidempi sauva ja ylämäessä kunnon sauvakävelyä varten hieman lyhyempi. Jatkettava malli sopii myös matkalaukkuun.

Reppuun:

* Vaihto t-paita vuorille. Ylös noustessa tuppaa tulemaan hiki, kuiva paita tuulisilla huipuilla tuntuu hyvältä ja pitää lämpimänä. Toki sama homma myös kylmemmällä kelillä pitkähihaisten urheilupaitojen kanssa.

* Lämmintä vaatetta. Olipa kuinka lämmin tahansa, on repussa hyvä olla aina pitkähihainen paita/pitkälahkeiset housut. Keli voi muuttua yllättäen ja toisaalta tauoilla on hyvä vetää lämpimämpää vaatetta päälle.

* Juotavaa. Vesi vanhin voitehista. Myös vaelluksella. Pari pulloa per pää riittää, vuorilla on yleensä pisteitä, mistä voit pullon täyttää raikkaalla vuoristovedellä.

* Syötävää. Repussa on aina hyvä pitää mukana jotain energiapitoista syötävää. Suklaata, pähkinöitä tms. Vuorilla on yleensä hüttejä, joilla voi käydä isomman nälän täyttämässä, mutta hädän hetkellä on hyvä, että reppuun on pakattu myös omat eväät.

* Aurinkolasit ja aurinkorasva. Alppiaurinko on yllättävän tehokasta ja polttaa ihon nopeasti. Varustaudu myös kunnon suojakertoimilla!

* Rakkolaastarit. Eri kokoisia. Koska huolellisesta valmistautumisesta huolimatta kengät/sukat voivat hiertää.

* Ensiapupakkaus. Kaiken varalta.

* Puhelin. Kaiken varalta. Selvitä itsellesi myös alueen hätänumero. Kaiken varalta.

Paikan päällä:

* Tutustu etukäteen matkakohteen tarjoamiin etuuksiin. Heti loman alussa kannattaa hommata kaikki matkakohteen tarjoamat alennuskortit, riippuen tietenkin siitä, mitä aiot lomallasi tehdä. Usein lomakohteet tarjoavat "pakettikortin", joka sisältää niin hissi- kuin julkisen liikenteenkin liput. Mikäli haluat vaellella suoraan ylhäällä, kannattaa hommata tämä. Mikäli sen sijaan nautit vuorten rinteitä ylös kiipeämisestä, kannattaa tarkistaa, löytyykö matkakohteestasi jotain julkisen liikenteen alennuskorttia. Alennuskortteja ei turhaan mainosteta. Ne kannattaa hankkia, jos haluaa säästää rahaa.

* Hotellit/majapaikat antavat yleensä vierailija-kortit, joita kannattaa myös pitää mukana ja näyttää kaikkialla. Niillä saa alennuksia yllättävistäkin paikoista.

* Osta kartta alueen vaellusreiteistä. Usein ilmaiseksi jaettavissa kartoissa ei ole kaikkia alueen tarjoamia vaihtoehtoja. Vaikka Itävallassa vaellusreitit on merkitty hyvin, on kartta kuitenkin turvana reiteillä.

* Kartan lisäksi hyvä lisä on useimmissa paikoissa erikseen myytävät/ilmaiseksi jaettavat reittikuvaukset. Niiden avulla saat tietää, minkä tasoisia mitkäkin reitit ovat, kuinka kauan niiden kulkemisen on arvioitu kestävän ja tarvitseeko reiteillä jotain erikoisvarusteita (etenkin mustat reitit).

* Suunnittele reittisi jo etukäteen. Siihen kuluu yllättävän paljon aikaa. Tutustu myös reittiin huolella etukäteen, että tiedät, mitä on odotettavissa. Mustalla reitillä voi tulla yllättäen eteen kiipeilytaitoja vaativia paikkoja ja mikäli taidot eivät riitä, on se vähän huonompi homma. 

Kaiken varalta:

* Pipo ja hanskat. Koska säästä ei koskaan tiedä, on pipo ja hanskat etenkin korkealle tähdätessä usein hyvä ja tarpeellinen varuste. Eivätkä ne paina laukussa paljoa, jos niitä ei tarvitsekaan.

Mukavuuslisät:

* Frozzyback -eväsrasiat. Lupaavat pitää eväät kylmänä jopa 10 tuntia. Joka tapauksessa mukava varuste, jos haluat eväitä vaelluksilla mukana kuljettaa.

* Termospullot ruualle ja juomalle. Kylmillä keleillä lämmin kahvi tai keitto lämmittää mieltä ja kehoa kauniissa maisemissa nautittuna. Usein reittien varsilla on penkkejä, joille voit istahtaa eväät nauttimaan. Jos keli on kylmä, ovat Hüttet suositeltava vaihtoehto, mutta lämpimällä kelillä omien eväiden syöminen kauniissa maisemissa on hieno kokemus.

* Pyykinpesuaine. Koska paitoja ja urheiluvaatteita kuluu, on niiden peseminen paikan päällä usein parempi vaihtoehto, kuin tarvittavan määrän kuljettaminen lomakohteeseen. 

* Vaikka Alpeilla ei varsinaisesti sääskiä olekaan, löytyy täältäkin omat kiusanhenkensä. Paarmat purevat ahnaasti ja kovaa ja niiden puremat kutittavat myös pitkään. Mikäli hyttysten puremat vaivaavat, voi jokin kortisoni-voide toimia ensiapuna kutinaan.

* Suunto Ambit - gps-sykemittari, tai vastaava. Itse en reissulla mittaria sykkeen mittaamiseen käyttänyt, mutta gps-ominaisuutensa ansiosta mittarilla saa mielenkiintoista dataa kuljetusta reitistä. Tuo oman värinsä päiviin.

* Blogi. Tämä oli ensimmäinen reissu, jonka vaelluksista kirjoitin blogiin. Varmastikin kirjoitan myös jatkossa. Näin päivistä jää muisto tulevaan, mutta myös päivän aikaiset ajatukset siitä, mitä pitäisi tehdä toisin, tai samalla tavalla, jää mieleen. Ja mukavintahan on, kun asiat voi jakaa toisten saman henkisten kanssa. :)

Lampaiden kanssa Rastkogelbahnilla

Tänään oli tämän loman viimeinen vaellus. Koska illalla piti katsoa jalkapalloa ja juhlia Saksan voittamaa mestaruutta, nukuimme aamulla pitkään. Rauhassa nautitun aamupalan jälkeen suuntasimme hissillä Penkenille, josta matka alkoi kohti Rastkogelia.Tarkoituksena oli kiertää Penkeniltä Rastkogelin ohi Speicherseelle ja sieltä takaisin Penkenille. 

Aamulla sääkin näytti hyvältä. Aurinko paistoi ja lomallemme poikkeuksellisesti piti aurinkolasitkin kaivaa esille. Alkumatka kuitenkin takkusi. Reitti eteni tietä pitkin ja eilisen kova nousu painoi jaloissa. Nauroimmekin, että lähes kahden viikon jälkeen ovat jalat viimeisenä vaelluspäivänämme kipeät. Johtunee tarkkaan suunnitelluista vaellusreiteistä.

Penkeniltä nousimme kohti Wangalmia. Totuttuun tapaan sää muuttui pilviseksi, tuuliseksi ja pian alkoi sataa. Viime kerran sadekelistä viisastuneena pikainen housujen vaihto tuulessa ja tuiskeessa. Vaikka kylmäsikin, oli se silti parempi vaihtoehto, kuin läpimärkänä kävely. Wanglalmilla alkoi nälkä jo kurnia ja päätimme alkaa etsimään ruokapaikkaa. Hüttejähän tältä reitiltä ei löytynyt, mutta hissiasemia senkin edestä. Harmittavasti niistä ei kuitenkaan tuulensuojaa löytynyt, joten matka jatkui eteenpäin. 

Wanglalmilla 

Jatkaessamme matkaa Wanglalmilta ylöspäin kohti Rastkogelia näimme jälleen murmeleita. Jostain syystä nämä murmelit eivät viheltäneet varoitus vihellyksiään meidät huomatessaan. Pienemmät murmelit jatkoivat leikkiään ja isommat vahtivat niitä huolellisesti. Pian vanhemmat hoisivat kuitenkin nuorison maan alle turvaan. Jotain outoa kuitenkin tapahtui. Yksi murmeleista ei mennyt kanssatovereidensa kanssa luolaan. Pitkään se odotteli aukealla maalla ja lopulta juoksi polulle, jossa näytti odottavan kolme todella pientä, poikasen näköstä murmelia. Ilmeisesti isompi murmeli antoi poikasille kurinpalautuksen, sillä pian pienten murmeleiden luota kuului vinkumista. Päättelimme isomman murmelin huolehtineen siitä, että poikaset pysyvät uhan (eli meidän) näkymättömissä.

Tämän murmelin käyttäytyminen oli niin tavanomaisesta poikkeavaa, että sitä piti jäädä toviksi seuraamaan. Lopulta totesimme olevamme enemmän häiriöksi, ja poistuimme paikalta. Toivottavasti poikaset ja vanhemmat voivat hyvin, sillä hetken ajan jo pelkäsimme, että isompi murmeli tappoi poikaset. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käynyt ja elo murmelimaailmassa jatkuu rauhaisana.

Murmeleista selvittyämme jatkoimme matkaa ylöspäin. Rastkogelbahnilla sade taukosi ja kesäteloilla oleva hissiasema tarjosi tuulen suojaa sen verran, että päätimme parkkeerata eväiden syöntiin siihen. Ei mennyt aikaakaan, kun jostain alkoi kuulua kellon kilinää. Vuorilla kesäänsä viettävät eläimethän kantavat täällä kelloja kaulassaan. Niiden avulla omistajat tietävät, missä eläimet milloinkin ovat. Pian niittyn reunamille saapui kuuden lampaan lauma. Hetken aikaa ne meitä tutkailivat kauempaa: "ketä nuo ovat ja millä asialla". 

Huomattuaan, ettei meistä ole vaaraa ja että meillä on eväät, lampaat lähtivät varoen tulemaan kohti. Pikkuhiljaa ne etenivät ja lopulta tulivat tutkistelemaan tarjontaamme. Jos pysyimme koiran kohdalla lujana, eikä sille herkkuja tippunut, toisin kävi lampaiden kanssa.

Hieman leipää ahneimmille oli tarjottava. Kaksi ahneinta ja röyhkeintä veivät kaikki. Nämä kaksi tutkivat myös tarkkaan reppumme, kenkämme ja kätemme. Ties vaikka jossain sittenkin olisi jotain. Loput eväät piti laittaa jo turvaan, etteivät lampaat niitäkin söisi.

Lampaat viihtyivät ilonamme yllättävän pitkään ja olivat yllättävän rohkeita. Lopulta lauman johtaja päätti, että nyt riitti, kääntyi kannoillansa ja sanoi "mää". Loppulauma poistui taakseen katsomatta johtajan perään. Pian maisema näytti siltä, kuin siinä ei koskaan olisi lampaita ollutkaan. Ainoastaan höyryävät läjät (ja kuvat) jäivät todisteeksi siitä, että lampaat todella kävivät luonamme.

Rastkogelbahnilta matka jatkui ylöspäin. Tässä vaiheessa jo hieman ihmeteltiin, kun odottamaamme risteystä vuorilta alaspäin ei vielä ollut kuulunut. Oletimme, että kyllä se edessäpäin on, sillä Alpeilla yleensä voi luottaa siihen, että kartat ja opasteet pitävät paikkansa. Näin ei tällä kertaa kuitenkaan ollut. Kartassa näkynyttä reittiä Hoarbergjochilta Speicherseelle ei löytynyt. Etenimme ylöspäin periaatteella "käydään katsomassa vielä tuo nyppylä" ja pianhan näimmekin edessämme opasteet. Sumu vuorilla oli jälleen kerran sellainen, ettei eteensä nähnyt muutamaa kymmentä metriä enempää ja vettä ripsi satunnaisesti. Opasteiden avulla saimme itsemme kartalle. Reitti jatkuisi mustana kohti Pangerttia. Sehän kävi meille, sillä sieltä pääsisimme kuitenkin jatkamaan matkaamme kohti Penkeniä.

Tästä tuli täyskäännös..

Pian tie kuitenkin tyssäsi. Jo aiemmin olimme ylittäneet muutamia lumialueita, mutta ne olivat pieniä ja niiden yli oltiin kuljettu. Pangertille johtava reitti kulki kuitenkin solassa, joka oli lumen peitossa ja sen keskellä näkyi painauma, joka viittasi siihen, että lumen alla virtasi vesi. Reitin toinen puoli, jota olimme tähän asti seuranneet, muuttui jyrkäksi pudotukseksi, eikä reitin seuraaminen sitäkään pitkin enää onnistunut. Tällä kertaa oli todettava, ettei tätä reittiä ole järkevää jatkaa. Reitillä ei myöskään näkynyt muiden jälkiä, joten senkään turvin emme uskaltaneet matkaamme jatkaa. 

Lunta oli metrin verran..

Paluumatka sujui siis samoissa maisemissa, vaikka tällä kertaa menimme oikoreittiä vuoren rinnettä pitkin. Maisemiahan tosin ei meidän ole tällä lomalla tarvinnut juurikaan ihailla, vaan pääasiassa ne ovat näyttäneet samalta. Pilvistä ja sumuista. Maisemat ovat olleet valkoista massaa suurimman osan vaelluksistamme. Puolessa välissä paluumatkaa alkoi sataa. Jatkoimme matkaa reippaasti, sillä vielä oli edessä laukkujen pakkaus ja viimeiset Kaiserschmarrenit ravintolassa. Saavuttuamme alas laaksoon purskahdimme nauruun: omat vaatteemme olivat litimärät ja ihmiset laaksossa ottivat aurinkoa. Lämpömittari Penkenin hissiasemalla näyttikin + 26 astetta lämmintä. Näin se alppisää vaihtelee.

Tuttua maisemaa, laaksosta toiseen samanlaista..

 Loma Mayrhofenissa on ollut keleistä huolimatta hieno. Vaikka reissussa on mukavaa, on kiva palata kotiin. Etenkin kun kotona odottaa pari karvanaamaa. Iso kiitos loman mahdollistumisesta kuuluukin sinne ruudun toiselle puolelle heille, jotka koiriamme nämä pari viikkoa ovat hoitaneet. Tällä lomalla olemme oppineet paljon tulevia reissuja varten ja kunhan arki tasoittuu, pitää nekin huomiot kirjoittaa ylös tänne blogiin. Nyt on kuitenkin aika sanoa Auf Wiedersehen Mayrhofen!

Arki jatkuu näissä merkeissä.. <3

Eräänlainen ukkospäivä

Tänään piti ukkostaa. Ukkosen piti alkaa viimeistään iltapäivällä. Varustauduimme päivään sen mukaan, sadetamineet repuissa, pitkät päällä. Ukkosvaaran takia reittivalinta suuntautui lähialueen vuorille - näin ei aamun kalliita tunteja kuluisi bussikyydissä hukkaan. Tällä hetkellä Mayrhofenissa on lämmintä + 19 astetta ja juuri tippuivat taivaalta päivän ensimmäiset sadepisarat. Että sellainen ukkospäivä. ;)

Maalaismaisemaa Alpeilla..

Mayrhofenista lähdimme aamutuimaan kävelemään kohti Brandbergin kylää. Yleensä Itävallassa vaellusreiteiltä ei voi eksyä, sillä reitit on merkitty niin hyvin. Tälle reitille opasteita oli sen sijaan riittänyt kovin vähäisesti ja muutama harha-askel tuli sen takia otettua. Mutta täällä sen ei niin väliä. Harhapoluillakin riittää aina ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Brandbergin kylä oli viehättävä pikkukylä muutaman kilometrin päässä Mayrhofenista. Nousua Mayrhofenista Brandbergiin tuli noin 400 metrin verran ja kuuman kosteassa ilmastossa se kyllä tuntuikin siltä. 

Hauska reikä pilvessä. Koska kelit ovat olleet koko täällä olo aikamme kovin pilviset, on pilvien liikettä ollut helppoa seurata. Yllättävän viihdyttävää puuhaa. Kokeilkaapa joskus.

Brandbergistä matka jatkui ylös kohti Karlalmia, joka on viehättävä pieni hütte Zillertalin yläpuolella. Nousua tuli tässä vaiheessa taas ihan riittävästi, hikeä pukkasi ja nauratti. Kolmen ja puolen tunnin jatkuvan ylös kipuamisen jälkeen oli aika pitää kahvitauko. Metsästä niitylle noustuamme löysimme ison kiven, jonka päälle nousimme nauttimaan eväitä. Paikka oli mitä mainioin eväiden nauttimiseen ja saimme taas muistutuksen siitä, miksi eväiden syöminen on niin paljon nautinnollisempaa, kuin kiireisessä Hüttessä istuskelu. Vaikka on siinäkin puolensa. Myös ylösnousu oli jälleen niin antoisa, että puhuimmekin jälleen siitä, miksi hissikyytejä tulisi välttää. Hissillä ylös noustessa matkasta jää puolet uupumaan, kuitenkin ylösnousu on useimmiten se nautinnollisin matkan vaihe.

Kahvitauolla

Niityltä jatkoimme matkaa Karlalmin ohi kohti Kotahornalmia. Matkalla ohitimme ja päästimme ohi saksalaisen herrasmiehen, jonka kanssa olimme lähtäneet Brandbergistä kipuamaan samaa matkaa. Herra kiersi teitä pitkin ja me vaelluspolkua pitkin. Sujuvasti herran kanssa vaihdettiin pari sanaa, me puhuimme englantia ja herra saksaa. 

Päivän ilostuttajat

Kotahornalmilta lähdimme laskeutumaan kohti Bichlin kylää. Laskettelu sujui helposti välissä tietä pitkin ja välissä metsäisiä polkuja pitkin. Päivän kohokohta odotti meitä erään mutkan takana. Lauma vuohia juoksi meitä kohti määkyen laitumella kuultuaan äänemme. Hetki oli vaikuttava. Vaikutti siltä, kuin vuohet olisivat todella olleet iloisia nähtyään meidät. Ehkä ne todellisuudessa vain odottivat ruokaa ja ruokkijaa, mutta meitä ne ilostuttivat todella. 

Että sellainen sadepäivä tänään. Kilometrejä kertyi 18, nousua 1217 metriä ja laskua 1193 metriä. Aikaa lenkkiin kului 8h 50 min. Kevyt sunnuntai lenkki, josta tuli niin hyvä mieli, että päätimme nauttia sen kunniaksi parit Dönerit. Eli siis kebabit, jotka jälleen kerran olivat taivaallisen hyviä.

Murmelivaelluksella

Tänään päätimme lähteä rentoutumaan eilisen shoppailu ja kaupunkikiertelypäivän aiheuttaman stressin jälkeen jälleen vuorille. Matkasimme Hintertuxin alueelle aamun ensimmäisellä bussilla. Yhteensuuntaan lysti kustansi 10,40 € kahdelta hengeltä. Koska tarkoituksena oli valloittaa läheinen huippu, matkasimme vielä Hintertuxista Sommerbergin hissiasemalle. Hissikyyti kustansi 10 € per nuppi yhteensuuntaan. Edestakaisen matkan olisi saanut 11 €:lla/hlö, mutta vaeltamaanhan tänne oli tultu, joten meille riitti pelkkä nousu. Hintertuxissa sijaitsee jäätikkö, jossa voi lasketella ympäri vuoden ja moni alppihiihtojoukkue käy siellä treenaamassa kesäisin. Nytkin bussin kyytiin hyppäsi laskettelijoita ja jokunen Italian alppihiihtojoukkueen tulevaisuuden toivo. 

Tähän mennessä olisimme muuten säästäneet aimosumman rahaa, jos olisimme älynneet hommata Mayrhofenin mobility ticketin ajoissa. Kortilla saa matkustaa 6 päivän ajan alueen busseilla, Schlegeissiä ja Hintertuxia myöten. Tuo kortti kustantaa 22,90 €. Tähän mennessä olemme maksaneet bussikyydeistä yhteensä noin 50 € verran ja matkustuspäiviä on ollut kaksi. Kahdessa päivässä olemme siis maksaneet bussikyydeistä enemmän, kuin olisimme maksaneet kokonaisuudessaan mobility ticketistä.

Toinen alueen alennuslippu, Zillertal Activcard olisi vertailun vuoksi kuudelta päivältä maksanut 57 € ja siihen olisi sisältyneet myös hissikyydin julkisenliikenteen lisäksi. Sitä, olisiko Activcardilla päässyt myös Wattensiin, jossa Swarovskin kristallimaailma sijaitsi, en tiedä, mutta tähän mennessä maksettujen hissikyytien (Ahorn 18 €/pää + Hintertux 10 €/pää) ja bussimatkojen (Schlegeisspeicher 15,20 €/hlö + Hintertux 10,40/pää) hinnalla (53,60 €) olisimme jo käytännössä kustantaneet tuon Activcardinkin. Ja mikäli sen olisimme ajoissa laittaneet, olisimme varmasti käyttäneet julkisia kulkuneuvoja enemmän, kuin tällä kertaa. Nämä esimerkkinä ja muistutuksena tulevaan siitä, että vaikka alennuskortit tuntuvat monesti kalliilta ja turhilta, niiden hommaaminen kannattaa. 

Sommerbergiltä suuntasimme reitille 327, jota emme löytäneet vaelluskartastamme, mutta Hintertuxin esitteessä reitti oli. Tarkoituksenamme oli edetä reittiä pitkin Frauenwandille, joka on 2 541 mmpy sijaitseva vuoren huippu alueella. Alppisää kuitenkin yllätti kulkijat ja vaikka reppuun oli pakattu lämmintä ja sateen kestävää vaatetta ja osa siitä päälle saatiin matkalla vaihdettuakin, oli housut ja kengät litimärkinä puolen tunnin ylös nousun jälkeen. Ei huolta, uusien kenkien Coretex kyllä piti, mutta kengät kastuivat sisältäpäin. Housuvalinta ei tänään osunut kummallakaan meistä nappiin ja märät alppiniityn heinät kastelivat housun lahkeet läpimäriksi. Tästä vesi valui sukan vartta pitkin kenkään kastellen sen sisältäpäin. Puolen tunnin kaatosateessa tarpomisen jälkeen sisuunnuimme ja käännyimme takaisin. Reittisuunnitelma uusiksi ja huippu jäi tällä kertaa valloittamatta. Kävelimme laskettelurinteitä pitkin Tuxer Joch Haussille nauttimaan rommikaakaot ja Kaiserschmarrenit. Rommikaakao lämmitti kylmettynyttä kroppaa ja Kaiserschmarren paransi kolhuja saaneen mielen. Enpä ihan lähihistoriasta muista aikaa, jolloin olisin vesisateen vuoksi kääntynyt reiteiltäni takaisin, mutta jäätävän kylmä tuuli ja vesisade sekä tietämättömyys siitä, mihin reittimme todellisuudessa vie, vei tällä kertaa voiton. Vesisadehan loppui lopulta Tuxer Joch Haussille ja iltapäivän puolella myös aurinko näyttäytyi. 

Jo reitillä 327 saimme kuulla murmelien viheltelevän varoituksena tulostamme, mutta emme arvanneetkaan vielä silloin, millainen murmelivaellus tästä tulisikaan. Tuxer Joch Haussilta jatkoimme matkaamme Weitentaliin ja jo muutama sata metriä Tuxer Joch Haussilta edettyämme kuulimme murmelien viheltelevän. Kohta huomasimmekin useamman murmelin istuskelevan kivellä ja katselevan tuloamme. Murmeleiden keskellä saimme jatkaa matkaamme aina Bichalmille saakka.

Murmelien vihellys saatteli meidät pois Weitentalista kohti huikeaa Schleier vesiputousta. Kuvat eivät anna oikeutta vesiputoukselle, mutta oikeasti se oli hieno. Kuvista näkee myös päivän sään. Pilvistä, pilvistä. Maisemia kovin kauas alas laaksoon ei ole tarvinut tänäänkään ihmetellä.

Schleier-vesiputous

Weitentalin laaksosta jatkoimme matkaa Bichalmin ohi kohti Madseitin kylää. Siellä laskeuduimme jyrkkää metsäistä ja juurien peittämää polkua pitkin alas laaksoon. Polku muistutti jälleen, kuinka inhottavaa alaspäin meneminen voikaan olla. Jyrkkyys täällä ja Suomessa on niin erilaista. Juurakot ovat silti yhtä liukkaita. Madseitissa hyppäsimme bussiin ja matkasimme huoneistoomme parantelemaan vaeltajan kolhuja saaneita mieliä. Tällaista tämä on.. Reitit vaihtuvat lennosta, sää on mikä on. Joskus hetki antaa paljon, joskus vähän vähemmän.