Serfaus, alppien lapsiystävällisimmäksi kyläksi mainostettu kylä oli matkakohteenamme elokuussa 2012. Elokuun säät hellivät vaeltajia, enkä muista että kertaakaan olisi pitänyt pitkähihaista päälle vetää auringon puutteen vuoksi. Lapsiystävällisimmän kylän palkinnonkin tuo kylä ansaitsee mielestäni, sillä vuorille oli rakennettu kaikenlaisia teemapuistoja (murmelivesipuisto, huvipuisto, teemapolkuja), joissa lasten kanssa varmasti saa ajan kulumaan. Iloisena lisänä nuo teemapolut, joita voi myös perheen pienimpien kanssa kulkea. Kylä oli todella pieni ja ravinto kannattikin hankkia suuntaamalla päivällä vuorille. Päivällä ei tainnut juuri ravintolat auki olla kylässä. Kylä sijaitsi myös aika korkealla ja alas laaksoon oli pitkä matka, mutta ylös laaksosta vielä pitempi..
 |
| Murmelit oli täällä hieman kesympiä.. |
Vaellusreitit Serfauksessa olivat mielestämme hyvin mukavia ja nitä oli rakennettu erilaisten teemojen mukaan ympäri Serfaus-Fiss-Ladis kyläkompleksia. Polkuja oli piristetty erilaisilla rakennelmilla ja lisäksi maisematakuu oli voimassa kaikilla valitsemillamme reiteillä..
 |
| Serfauksen kylää |
 |
| Esimerkki vaellusreittien varrelle rakennetuista rakennelmista. Ei saa päätä huimata, kun tällaista rakentaa.. |
 |
| Lapsille suunnatulla noitapolulla oli myös noidan keittokirja luettavissa.. |
Yksi vaellusreissujemme hienoimmista kokemuksista koettiin myös Serfauksen yläpuolella olevilla vuorilla, jonne oli rakennettu laavun tapainen auringonottopiste. Vähän aikaa auringosta nautittuamme ihmettelimme kaiuttimia laavun nurkissa ja yhdessä tolpassa olevaa painonappisysteemiä. Tottakai niitä piti käydä painelemassa - ja tadaa! Kaiuttimista alkaa kuulua klassista musiikkia Mozartista Bachiin ja muihin tuntemattomiin (eli minun muistamattomiin kuuluisuuksiin) asti. IHAN MIELETÖN kokemus, istua jakkaralla, nauttia alppiauringosta, katsella pilvien liikettä laaksossa ja kuunnella klassista, voimakasta ja syvälle sieluun menevää musiikkia. Täysin kahdestaan. Ihan jo sen tunteen takia suosittelen matkaa Serfaukseen. Tuo paikka löytyi siis Serfauksen ja Fissin väliltä..
 |
| Musisointipaikan maisemat |
 |
| Täällä sai kuunnella klassista musiikkia, nauttia auringosta, maisemasta. Mieletön tunne. Suosittelen ihan kaikille! |
Vaellusreittejä valitessa kannattaa tosiaan lähteä pois laskettelurinteiden ja teemapuistojen ympäriltä. Teemapuistojen ympärillä kävelimme jonossa, mutta vuoren toisella puolella saimme olla täysin rauhassa ja nauttia mielettömistä maisemista. Jälleen.
 |
| Siinä se polku menee.. |
Alhaalla Inn-joen laaksossa kulkee suosittu pyöräreitti, jota pitkin pääsee Italiaan asti. Sinnehän meidänkin piti päästä, ei siis Italiaan, mutta laaksoon. Alasmeno vuorilta oli jo tuskallista ja kävelytinkin pyörääni kun laskeuduttiin vuorilta alas laaksoon, vastaan tulevia ammattilais (tai ainakin siltä näyttäviä) pyöräilijöitä meinas hieman naurattaa oma kylmäpäisyyteni, mutta helppohan se on ylöspäin mennessä naureskella.. Tai niin luulin..
 |
| Hyytyneet pyörät. Kuskeilla ei mitään hätää. |
Niin, ylösnousu laaksosta olikin sitten tuskien ja epätoivon taival. Hyvä ettei siinä tullut jo avoero aikaiseksi kun toinen vitsailee väärässä paikassa.. Kaiken lisäksi Itävallan takuuvarma polkujen merkitsemissysteemi hävisi juuri tässä ylämäessä, joten epätoivo meinas tulla siinäkin kun näkee oman kylän piiloutuvan vuoren taakse. Perille kuitenkin löydettiin ja sen verran tästä pyöräreissusta opittiin, että seuraavalla kerralla pyöräillään takuuvarmasti taas!
