Grüss Gott Söll!

Ensimmäisen Itävallan matkani tein vuonna 2006 ja sille reissulle jäi sydämeni. 

Wilder Kaiser vuoristoa hotellihuoneesta kuvattuna

Söll on viehättävä pieni kylä, jonka ympärillä vaellusmaastot olivat suhteellisen helppoja. Ihastuin siihen, että postibussilla pääsi kulkemaan ilmaiseksi lähikylien (Ellmau, Going ja Scheffau) välillä (kai siihen joku hotellista saatava gästekartekin vaadittiin), tämä mahdollisti mukavasti sen, että päivät saattoi vaellella vuorilla ja iltaisella laskeutua johonkin lähikylään, josta pääsi postibussilla omaan kotikylään. Vaelsimme lähinnä lähivuorilla Hohe Salven puolella, jossa reitit olivat aloittelijalle juuri sopivan helppoja. Tuolla reissulla ei tullut vuokrattua pyöriä, mutta maastot olisivat suhteellisen pienien korkeuserojensa vuoksi olleet siihen ihan loistavat. 

Kuvat kertovat tästä reissusta enemmän kuin tuhat sanaa..

Laaksomaisemaa ja roikkuvia pilviä

Kelpaa lehmien laiduntaa tällaisissa maisemissa!

Tällaisessa "tuolihississä" on jo tunnelmaa. Kyseessä siis yhdenistuttava, kauhukahvalla varustettu lasketteluhissi.. Jäiskorkeanpaikankammoiselta kokeilematta.

 Pakettimatkan ehdottomia etuja ovat helposti toteutettavat reissut kohteen ympäristöön. Tuolloin tuli käytyä kurkistamassa Itävallan korkeimmalla huipulle Grossglocknerille (3798 mmpy), Franz Josef Höhen Visitor's centeristä. Tosin ei taidettu nähdä koko Grossglockneria sateisesta säästä johtuen. 

Grossglocknerille johtava alppitie, tuosta mutkittelusta ei tuntunut tulevan loppua..

Stoppi paikalta näki hyvin Itävallan pisimmän jäätikön, Pasterzen, joka on siis noin 8.4 kilometriä pitkä jäätikkö..

Pasterzen jäätikköä

Minä ja Pasterzen jäätikkö

Murmeleitakin siellä oli nähtävillä, liekö joskus saaneet turisteilta jotain eväitä..

Toinen loman reissuista suuntautui Hitlerin kesämökille, Kehlsteinhaussille eli Eagles Nestiin, kiva pikku mökki Aatulla on ollut, harmittavasti mökissä ei juuri muuta nähtävää ollut, kuin maisemat, iso takka ja ravintola..

Hitlerin "kesämökki" - Eagle's Nest

Todistusaineistoa..

Täällä oli Evan hyvä lämmitellä varpaitaan..

Hienot maisemat, vaikkakaan tuo roskis ei välttämättä tee kuvalle oikeutta :D

Sisäänkäynti vuorensisäiseen hissiin, jolla pääsi Kehlstenhausiin nousemaan..

Vuorilla voi tehdä toki muutakin kuin vaeltaa. Vuorten rinteillä on paljon rinnekahviloita ja puistoalueita, joissa on hauskaa puuhaa lapsille ja lapsenmielisille..

Lasten kiipeily"teline" by Söll

Puhdasta alppivettä voi tankata pulloonsa vaikkapa tällaisesta automaatista

Itävaltalaiset osaavat myös juhlia, se tuli selväksi tuolla reissulla. Viikon aikana oli järjestetty (turisteille) vaikka minkälaista ohjelmaa..

Näinkin helpoksi voi juhlaylöisölle tarjoilun tehdä.. 

Turisteille suunnatussa Itävaltalaisessa illassa tanssijat esittivät Tirolilaista perinnetanssia

...Ja ottivat mukaansa myös viattomia ja ujoja Suomalaisia turisteja..

...mutta kukapa ilmaisesta ryypystä kieltäytyisi..? ;)

Sölliä suosittelen kyllä kaikille, jotka pohtivat kuntoaan tai mahdollisuuksiaan vaeltaa Alpeilla. Reitit olivat mukavan vaihtelevia ja sopivia pyöräilyreittejä löytynee myös.. Kylä on pieni ja tunnelmallinen ja tästä syystä hotelliin kannattaa panostaa, sillä ravintoloita ei laaksossa juurikaan ollut. Alpeillahan ruokailu kannattaa muutenkin järjestää niin, että päivisin syö vuorilla ja illalla laaksossa. Vuorilla usein on myös halvempaa, vaikkakin se on täysin riippuvaista (oman kokemukseni mukaan) siitä, kuinka suosittu ravintola on kyseessä. Itse yövyin Hotelli Postwirtissä, jossa oli tarjolla kerran viikossa neljän ruokalajin juhlaillallinen ja toisena iltana Itävaltalaisia perinneruokia tarjoileva buffa. Suosittelen hotellia lämpimästi! Ja mikä ihaninta, hotelli on muistanut vielä usean vuoden jälkeenkin ajankohtaisella tarjouspostikortilla. <3 Mitä palvelua! 

Hotelli Postwirt

-Tiina-