Zell Am See, 2010

Zell Am See valikoitui matkakohteeksemme tuolloin lähinnä lähistöllä olevan Kaprunin jäätikön perusteella. Tottakai, olimme lukeneet kohteesta paljon hyvää ja kaunis kaupunkihan Zell Am See oli. Ajankohta matkallamme ei vain ollut paras mahdollinen, sillä matkamme suuntautui tuonne heinäkuun lopussa, jolloin tuntui olevan Keski-Euroopan vilkkain lomakausi, ainakin Zell Am Seessä. Tästä virheestähän ei opittu, sillä seuraavana vuonna matka suuntautui elokuussa kohti Itävaltaa. Nyt aion pitää pääni, ja suunnata Alppimaahan kesäkuussa.

Matka Zell Am Seehen oli pitkä, joten ensimmäinen lomapäivä siellä menikin kevyesti kaupunkiin tutustuessa. Seuraavana päivänä teimme tutustumismatkan läheiselle Schmittenhöhelle (1965 mmpy).

Zell Am Seen kaupunki sijaitsee järven rannalla

Matka Schmittenhöhelle kulki mukavia metsäpolkuja pitkin

Joskus pilvet ovat todella alhaalla -tai vaeltajat ylhäällä..

 Seuraavana päivänä pidimme vaelluksesta vapaan päivän ja lähdimme pyöräilemään. Siihen Zell Am Seen kaupunki tarjosikin hienot puitteet. Kiersimme järven, jonka rannalla Zell Am See sijaitsee, ja jatkoimme matkaamme kohti kaunista Maria Almin kylää, jonka hautausmaa ja kirkko ovat eritoten käymisen arvoisia. Se on vaan aina yhtä masentavaa noilla pyöräretkillä, kun ohi suihkaisee "pyöräilijöitä", niin, että mennessä kuuluu vaan *viuh*. 

Zell Am Seen kylä vastarannalta

Uljaat kulkupelimme

Seuraava päivänä toteutui se, mitä olimme odottaneet koko matkan ajan - suuntasimme kohti Kitzsteinhornin jäätikköä. Mikäli tuonne mielii, kannattaa olla ajoissa, sillä sinne haluavat muutkin :) Jostain syystä matkasimme huipulle asti hisseillä, vaikka maisemat olisivat todellakin olleet kiipeämisen arvoiset. Alas silti tulimme osan matkaa kävellen, vaikka alastulo onkin yleensä se haastavampi.. 

Kylläpäs hymyilyttää, kun on Top of Salzburg

Lumi ja + 25 astetta lämmintä, tämä tyttö tykkäsi

 Seuraavana päivänä suuntasimme jälleen Kapruniin, Sigmund Thun Klammille, joka siis on rotko, jonka läpi on tehty kävelyreitistö. 

Rotkossa

Rotkoon tuleva vesi tullee tästä järvestä

Sigmung Thunin rotkosta jatkoimme matkaa Maiskogel-vuorelle jyrkkääkin jyrkempää vuoren rinnettä pitkin. Ylös emme olisi uskaltaneet, tai päässeet ilman vaellussauvoja, joten kyllä hirvitti kanssa vaeltajien puolesta, jotka pikku kengillään tulivat rinnettä alas. Noh, kai he tiesivät, mitä olivat tekemässä. Voiton riemu Maiskogelille päästyämme oli mieletön. Epätoivo siitä, olemmeko matkalla lainkaan oikeaan suuntaan ja mihin päädymme, valtasi mielen useampaankin kertaan merkkaamatonta lehmä laitumen läpi kulkevaa polkua pitkin. Ylös päästyämme lämmin ruoka ja olut tekivät kauppansa. 

Merkkaamaton rinne kohti Maiskogelia selätetty

Salaisuuksia kuiskiva pieni vuoristo-poni

Seuraavana päivänä suuntasimme jälleen bussilla matkaan, tällä kertaa katsastamaan maailman viidenneksi korkeimpaa vesiputousta. Krimml sijaitsee noin tunnin matkan päässä Zell Am Seessä ja putoukset koostuvat siis kolmesta eri putouksesta, joiden yhteenlaskettu pudotus on 380 m. Putousta pääsi katsomaan sen viertä kulkevaa mutkittelevaa hiekkatietä pitkin. Nousu oli suhteellisen pitkä, eikä putousta päässyt kokonaisuudessaan harmittavasti mistään näkemään. Pauhaava vesi kasteli kyllä sitä ihailevan turistin. 

Krimmlin putousta ylhäältä päin katsottuna

Putous alhaalta

Tässä saa hieman mittasuhteita, kun putousta vertaa kivillä seisovaan mieheen

Kalkkunataksi?

Mylläreillä riittää töitä

Viimeisen päivän pyörimme Kaprunissa, jossa oli urheiluvaate ale. Ilman alea kaikki vaatteet olivatkin ylihinnoiteltuja alueen suuren suosion johdosta. Alennukset olivat kuitenkin hyviä. Kävimme myös koputtelemassa Kaprunin linnaan, joka ei kylläkään juuri tuona päivänä ollut auki. Saimme kuitenkin selville, että juuri meidän tullessa Zell Am Seehen, olisi Kaprunin linnassa järjestetty keskiaikaiset juhlat, jotka näytetään ensi kesänä järjestettävän samaan aikaan. Mikäli olisin vielä matkaamassa Zell Am Seehen, ajoittaisin matkani ehdottomasti tähän ajankohtaan. Lisätietoa täältä. 

Kaiken kaikkiaan Zell Am See oli mukava kokemus, mutta pärjäämme varmasti käymättä siellä toista kertaa. :) Seuraavalla kerralla postauksen aiheena Serfaus, alppien lapsiystävällisin matkakohde. ;)

-Tiina-