Seefeld 2009

Heinäkuussa 2009 alppiluonto näytti varjoisat puolensa. Parhaimpaan Suomen loma-aikaan vietimme viikon sateisessa Itävallassa, keskilämpötilan pyöriessä siinä + 16 asteen nurkilla. Minähän tykkäsin siitä huolimatta, ei tullut hiki ;)

Seefeld on pieni kunta lähellä Insbruckia, vuosina 1964 ja 1976 se on toiminut Innsbruckin olympialaisten hiihtokilpailujen kantapaikkana. Olympia meininki näkyi kylässä yhä edelleen.

Itävallassa vaeltaessa törmää monesti tällaisiin postilaatikon näköisiin pieniin puulaatikoihin reittien varrella. Nämä mystiset puulaatikot ovat leimauspisteitä. Sillä useimmiten kaupunkien/kylien turisti-infosta saa ostettua vaelluspassin, johon tietyn määrän leimoja keräämällä saa lunastaa itselleen vaelluspinssin. Hauska idea mielestäni!

Leimasinpiste

Seefeldin kylää

Seefeldin lähettyvillä sijaitsee Wildsee, jonka ympäri kiertää kaunis lenkkipolku

Itse kylä oli viehättävä pikkukylä, ja onpas sillä oma kasinokin. Lieköhän missään muussa yhtä pienessä kylässä (n. 3000 asukasta) on omaa kasinoa? Harmittavasti kasino jäi kokematta, kun illat loppuivat kesken. Myös uimala kylästä löytyy. Seefeldissä oli myös pari mielettömän hyvä tasoista ravintolaa, joissa tuli viikon aikana useampaan otteeseen käytyä. Myös monenlaisia liikkeitä kylästä löytyi, mutta hintatasokin oli valitettavasti meidän kukkarollemme turhan suolainen. 

Hevoset näkyivät Seefeldin katukuvassa vahvasti

Seefeldin kylpylä/uimala

Seefeldin kasino

Jokin Itävaltalainen omituisuus? Vaikutti marenkivaahdolta, ällömakeaa ja jäätävän kokoinen

Jäätävät olivat myös annokset pannukakkua, mutta niiiiiin hyvää :)

Seefeld sijaitsee ainoastaan 25 km:n päässä Innsbruckista ja sinne pääseekin näppärästi junalla, sillä onhan tuossa pienessä kylässä myös rautatieasema :) Yhden, varmaankin loman lämpimimmän päivän, vietimme tutustuen Innsbruckiin, joka sekin on kyllä mielettömän kiva kaupunki. 

Innsbruck valloitti myös kauniilla sisäpihoillaan

Kyllä jokaisella papalla tulee olla oma Ferrari ;)

Innsbruckin rakennuskultturia

Tämänkään reissun vaellusreittejä ei ole tullut tarkemmin laitettua ylös. Sen verran kuitenkin muistan, että pidin kovasti Seefeldin tarjonnasta. Ja kun Itävallassa ollaan, myös täällä on Alppien parhaat vaellusmaastot, jos kaupunkien nettisivuja on uskominen. ;)

Mösernin kylässä oleva rauhan kello, joka symbolisoi hyvää yhteistyötä eri alppikylien kesken.

Alpeilla on tyypillisesti myös tekojärviä, jotka piristävät matkan tekoa kummasti. Alppijärviin lienee sallittua mennä uimaan, mutta vesi on jäätävän kylmää, enkä sitä missään nimessä suosittele :)

Ei tullut testattua, oliko järvi nimensä mukainen..

..mutta mielettömän kaunis se oli!

Seefelder-Jochilta (2045 m) näkymää

vielä vähän ylempää, 2080 m.

Tämä sen lie selittää, miksi Seefeld jätti niin suuren jäljen sydämeeni. Vuorilla laidunsi paljon hevosia. <3

Eräänä päivänä matkasimme junalla Mittenwaldiin ja sieltä 3000 m pitkään kanjoniin, johon oli rakennettu 800 m. pitkä "polku". Kanjoni oli hieno, joten tuolla päin matkaaville suosittelen siellä vierailua ehdottomasti! 

Leutaschin "Spirit Gorge"

Korkeapaikankammoiselle alppimatkailu ja riippusillat ovat must!

Kanjoniin tehty silta kulki paikoitellen aikas korkealla

Seefeld jätti omaan sydämeeni vahvan jäljen juurikin sen monipuolisuutensa vuoksi. Vaellusmaastot ovat helpot, mutta toisaalta rautatieaseman ja junayhteyksien johdosta Seefeldistä on hyvät yhteydet eri puolille Itävaltaa ja saksaa, joten haastavampia reittejä on helposti tarjolla. Mielessä on, että jossain vaiheessa täytyy ottaa uusintareissu Seefeldiin!

Grüss Gott Söll!

Ensimmäisen Itävallan matkani tein vuonna 2006 ja sille reissulle jäi sydämeni. 

Wilder Kaiser vuoristoa hotellihuoneesta kuvattuna

Söll on viehättävä pieni kylä, jonka ympärillä vaellusmaastot olivat suhteellisen helppoja. Ihastuin siihen, että postibussilla pääsi kulkemaan ilmaiseksi lähikylien (Ellmau, Going ja Scheffau) välillä (kai siihen joku hotellista saatava gästekartekin vaadittiin), tämä mahdollisti mukavasti sen, että päivät saattoi vaellella vuorilla ja iltaisella laskeutua johonkin lähikylään, josta pääsi postibussilla omaan kotikylään. Vaelsimme lähinnä lähivuorilla Hohe Salven puolella, jossa reitit olivat aloittelijalle juuri sopivan helppoja. Tuolla reissulla ei tullut vuokrattua pyöriä, mutta maastot olisivat suhteellisen pienien korkeuserojensa vuoksi olleet siihen ihan loistavat. 

Kuvat kertovat tästä reissusta enemmän kuin tuhat sanaa..

Laaksomaisemaa ja roikkuvia pilviä

Kelpaa lehmien laiduntaa tällaisissa maisemissa!

Tällaisessa "tuolihississä" on jo tunnelmaa. Kyseessä siis yhdenistuttava, kauhukahvalla varustettu lasketteluhissi.. Jäiskorkeanpaikankammoiselta kokeilematta.

 Pakettimatkan ehdottomia etuja ovat helposti toteutettavat reissut kohteen ympäristöön. Tuolloin tuli käytyä kurkistamassa Itävallan korkeimmalla huipulle Grossglocknerille (3798 mmpy), Franz Josef Höhen Visitor's centeristä. Tosin ei taidettu nähdä koko Grossglockneria sateisesta säästä johtuen. 

Grossglocknerille johtava alppitie, tuosta mutkittelusta ei tuntunut tulevan loppua..

Stoppi paikalta näki hyvin Itävallan pisimmän jäätikön, Pasterzen, joka on siis noin 8.4 kilometriä pitkä jäätikkö..

Pasterzen jäätikköä

Minä ja Pasterzen jäätikkö

Murmeleitakin siellä oli nähtävillä, liekö joskus saaneet turisteilta jotain eväitä..

Toinen loman reissuista suuntautui Hitlerin kesämökille, Kehlsteinhaussille eli Eagles Nestiin, kiva pikku mökki Aatulla on ollut, harmittavasti mökissä ei juuri muuta nähtävää ollut, kuin maisemat, iso takka ja ravintola..

Hitlerin "kesämökki" - Eagle's Nest

Todistusaineistoa..

Täällä oli Evan hyvä lämmitellä varpaitaan..

Hienot maisemat, vaikkakaan tuo roskis ei välttämättä tee kuvalle oikeutta :D

Sisäänkäynti vuorensisäiseen hissiin, jolla pääsi Kehlstenhausiin nousemaan..

Vuorilla voi tehdä toki muutakin kuin vaeltaa. Vuorten rinteillä on paljon rinnekahviloita ja puistoalueita, joissa on hauskaa puuhaa lapsille ja lapsenmielisille..

Lasten kiipeily"teline" by Söll

Puhdasta alppivettä voi tankata pulloonsa vaikkapa tällaisesta automaatista

Itävaltalaiset osaavat myös juhlia, se tuli selväksi tuolla reissulla. Viikon aikana oli järjestetty (turisteille) vaikka minkälaista ohjelmaa..

Näinkin helpoksi voi juhlaylöisölle tarjoilun tehdä.. 

Turisteille suunnatussa Itävaltalaisessa illassa tanssijat esittivät Tirolilaista perinnetanssia

...Ja ottivat mukaansa myös viattomia ja ujoja Suomalaisia turisteja..

...mutta kukapa ilmaisesta ryypystä kieltäytyisi..? ;)

Sölliä suosittelen kyllä kaikille, jotka pohtivat kuntoaan tai mahdollisuuksiaan vaeltaa Alpeilla. Reitit olivat mukavan vaihtelevia ja sopivia pyöräilyreittejä löytynee myös.. Kylä on pieni ja tunnelmallinen ja tästä syystä hotelliin kannattaa panostaa, sillä ravintoloita ei laaksossa juurikaan ollut. Alpeillahan ruokailu kannattaa muutenkin järjestää niin, että päivisin syö vuorilla ja illalla laaksossa. Vuorilla usein on myös halvempaa, vaikkakin se on täysin riippuvaista (oman kokemukseni mukaan) siitä, kuinka suosittu ravintola on kyseessä. Itse yövyin Hotelli Postwirtissä, jossa oli tarjolla kerran viikossa neljän ruokalajin juhlaillallinen ja toisena iltana Itävaltalaisia perinneruokia tarjoileva buffa. Suosittelen hotellia lämpimästi! Ja mikä ihaninta, hotelli on muistanut vielä usean vuoden jälkeenkin ajankohtaisella tarjouspostikortilla. <3 Mitä palvelua! 

Hotelli Postwirt

-Tiina-

Servus!

Ny se on täällä, oma pieni "matkapäiväkirjani", jossa keskitytään uusien reissujen suunnitteluun ja vanhojen läpikäyntiin. Pääasiassa matkat suuntautuvat alpeille, johon opiskelijabudjetilla matkataan aina, kun se vaan on mahdollista. Tulevaisuudessa, opiskelijabudjetista normaaliin elämään siirtyessä, toivottavasti useamminkin.