Eräänlainen ukkospäivä

Tänään piti ukkostaa. Ukkosen piti alkaa viimeistään iltapäivällä. Varustauduimme päivään sen mukaan, sadetamineet repuissa, pitkät päällä. Ukkosvaaran takia reittivalinta suuntautui lähialueen vuorille - näin ei aamun kalliita tunteja kuluisi bussikyydissä hukkaan. Tällä hetkellä Mayrhofenissa on lämmintä + 19 astetta ja juuri tippuivat taivaalta päivän ensimmäiset sadepisarat. Että sellainen ukkospäivä. ;)

Maalaismaisemaa Alpeilla..

Mayrhofenista lähdimme aamutuimaan kävelemään kohti Brandbergin kylää. Yleensä Itävallassa vaellusreiteiltä ei voi eksyä, sillä reitit on merkitty niin hyvin. Tälle reitille opasteita oli sen sijaan riittänyt kovin vähäisesti ja muutama harha-askel tuli sen takia otettua. Mutta täällä sen ei niin väliä. Harhapoluillakin riittää aina ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Brandbergin kylä oli viehättävä pikkukylä muutaman kilometrin päässä Mayrhofenista. Nousua Mayrhofenista Brandbergiin tuli noin 400 metrin verran ja kuuman kosteassa ilmastossa se kyllä tuntuikin siltä. 

Hauska reikä pilvessä. Koska kelit ovat olleet koko täällä olo aikamme kovin pilviset, on pilvien liikettä ollut helppoa seurata. Yllättävän viihdyttävää puuhaa. Kokeilkaapa joskus.

Brandbergistä matka jatkui ylös kohti Karlalmia, joka on viehättävä pieni hütte Zillertalin yläpuolella. Nousua tuli tässä vaiheessa taas ihan riittävästi, hikeä pukkasi ja nauratti. Kolmen ja puolen tunnin jatkuvan ylös kipuamisen jälkeen oli aika pitää kahvitauko. Metsästä niitylle noustuamme löysimme ison kiven, jonka päälle nousimme nauttimaan eväitä. Paikka oli mitä mainioin eväiden nauttimiseen ja saimme taas muistutuksen siitä, miksi eväiden syöminen on niin paljon nautinnollisempaa, kuin kiireisessä Hüttessä istuskelu. Vaikka on siinäkin puolensa. Myös ylösnousu oli jälleen niin antoisa, että puhuimmekin jälleen siitä, miksi hissikyytejä tulisi välttää. Hissillä ylös noustessa matkasta jää puolet uupumaan, kuitenkin ylösnousu on useimmiten se nautinnollisin matkan vaihe.

Kahvitauolla

Niityltä jatkoimme matkaa Karlalmin ohi kohti Kotahornalmia. Matkalla ohitimme ja päästimme ohi saksalaisen herrasmiehen, jonka kanssa olimme lähtäneet Brandbergistä kipuamaan samaa matkaa. Herra kiersi teitä pitkin ja me vaelluspolkua pitkin. Sujuvasti herran kanssa vaihdettiin pari sanaa, me puhuimme englantia ja herra saksaa. 

Päivän ilostuttajat

Kotahornalmilta lähdimme laskeutumaan kohti Bichlin kylää. Laskettelu sujui helposti välissä tietä pitkin ja välissä metsäisiä polkuja pitkin. Päivän kohokohta odotti meitä erään mutkan takana. Lauma vuohia juoksi meitä kohti määkyen laitumella kuultuaan äänemme. Hetki oli vaikuttava. Vaikutti siltä, kuin vuohet olisivat todella olleet iloisia nähtyään meidät. Ehkä ne todellisuudessa vain odottivat ruokaa ja ruokkijaa, mutta meitä ne ilostuttivat todella. 

Että sellainen sadepäivä tänään. Kilometrejä kertyi 18, nousua 1217 metriä ja laskua 1193 metriä. Aikaa lenkkiin kului 8h 50 min. Kevyt sunnuntai lenkki, josta tuli niin hyvä mieli, että päätimme nauttia sen kunniaksi parit Dönerit. Eli siis kebabit, jotka jälleen kerran olivat taivaallisen hyviä.