Swarovski Kristallwelten

Jättiläisen pää. Valtaisa näyttelyhalli sijaitsee tämän alla.

Alppisää näyttää meille parhaita puoliaan. Vettä sataa, lämmintä on 13 astetta ja pilvet roikkuvat laaksossa. Tätä on ennustusten mukaan luvassa myös loppuloman. Tänään ajattelimme näyttää vesisateelle ja pilville pitkät ja lähdimme käymään Swaroskin kristallimaailmassa Wattensissa. Ja vinkkinä tässä vaiheessa, kuvia saa klikkaamalla suuremmiksi.

Wattensiin matkasimme bussilla. Ostimme rautatieasemalta päivälipun, joka kävi niin bussiin kuin junaankin. Päivälippu tarkoittaa, että lipulla saa matkustaa koko päivän sillä välillä (esim. Mayrhofen-Wattens), mille se on maksettu.  Hintaa lystille kertyi 39,60 € kahdelta hengeltä. Itse kristallimaailmaan sai Mayrhofen-Hippah visitor cardilla 15 % alennuksen, joten pääsylipuille jäi yhteensä hintaa 19 €. Kristallien ihasteluun käytimme kolmisen tuntia aikaa. Jättiläisessä, kuten Swarovski itse asian ilmaisee, oli tarjolla monenlaista ihmeteltävää ja katsottavaa. Ehdottomasti suositusten arvoinen käyntikohde sadepäiville. Myös päivälippu oli positiivinen yllätys ja tekee matkustamisesta alueella todella helppoa.

Saimme tänään myös uudet perheenjäsenet, kun pysähdyilmme kotimatkalla Schwaziin Interspariin, jossa oli iso market sekä urheiluvälineliike, Hervis Sports.Sieltä matkaamme tarttui Salewan kengät, joista löytyy oikein videokin. Vaikka tarkoituksena oli ostaa entisten Haglöfien tilalle taipuisat ja pehmeät kengät, istuivat nämä Salewat jalkaan kuin tehdyt, eikä hintaeroakaan pehmeämpiin Lowan kenkiin jäänyt kuin parikymppiä, joten päätin satsata laatuun. Jospa nämäkin palvelisivat useamman vuoden. Suomessa en ole merkkiin törmännyt, mutta täällä se näyttää olevan laatukamaa. Ja ehkä hieman vaativampaan käyttöön tarkoitettu, kuin omani, mutta onpahan kintuilla hyvä olla tulevissakin koitoksissa. Nyt istun "kotisohvalla" viiniä nauttien Salewat jalassa, luullen, että ne tässä jotenkin mukautuisivat huomiseen vaellukseen. Erityisen vaikutuksen kengissä minuun teki se, että pohjalliset on tehty kahdesta osasta, jotka ovat kiinni toisissaan tarralla. Esimerkiksi pitkille vaelluksille toisen pohjallisen voi irrottaa, kun jalka pitkän päivän mittaan turpoaa. 

Intersparista suuntasimme myös M-Preisiin, joka on toinen paikallinen ruokakauppa. Tarkoituksena oli mennä sinne vain kuluttelemaan aikaa, mutta minkäs teet. "Maksa yksi - ota kaksi" -tarjouksessa olevat viinipullot suorastaan pakottivat ostoksille. Jostain syystä noita tarjouksia ei ole kylässämme näkynyt - turisteilta rahat pois? Eipä siinä, jos viini maksaa täällä muutenkin puolet siitä, mitä Suomessa ja on useimmiten maan omaa tarjontaa, en valita. Etenkään, kun sen saa ruokakaupasta. Täällä ollessamme olemme muutenkin ihailleet sitä, miten paikalliset tukevat toisiaan. Liha ravintoloissa on lähialueen tuottajilta lähtöisin, olutta ja maitoa mainostetaan Zillertalerin-leimalla. Ja jos minulle kuluttajana saadaan myyty ajatus siitä, että jätän rahani lähialueen tuottajille, teen sen mieluummin, kuin annan rahani jollekin suuryhtiölle. Sitä, mikä todellisuus on, ei tietenkään voi turistina sanoa.

Illalla kiitimme taas majoitusvaihtoehtomme valintaa. FeWot, eli lomahuoneistot ovat ehdottomasti tulevaisuutemmekin valinta majoituskohteeksi. Erityisesti edun näkee silloin, kun takana on pitkä päivä. Silloin voi syödä itse tekemäänsä ruokaa, eikä tarvitse kiirehtiä suihkun kautta ravintolaan syömäään. Oma "peukutukseni" myös sille, että aamupalan voi syödä tukkapystyssä ja yöpaidassa. Sitä herkkua kun ei kotona yleensä ole tarjolla, aamujen alkaessa koirien pissityslenkillä lähes poikkeuksetta. 

Tällaista tähän päivään. Huomenna säästä riippumatta lähdemme Schlegeisspeicherille. Vaeltamaanhan tänne on tultu ja vaikka keli ei huomenna(kaan) näytä parastaan, on vaeltamaan päästävä.