Penken - Finkenberg

Tämän päivän vaellus oli kevyt palauttelu eilisestä. Alla kuva reitistämme. Kilometrejä kertyi 20,2, vaikkei niitä täällä lasketa. Metrejä noustiin 1350 (4 tuntia 4 minuuttia) ja laskettiin 1304 (3 tuntia 4 minuuttia). Yhteensä päivälle kertyi mittaa taas sen 11 tuntia, josta 8 tuntia ja 8 minuuttia kului jalkojen päällä. Osa matkasta on siis kuljettu ihan tasaistakin.

Penkenin kautta Finkerbergiin, kevyt päiväkävely

Täällä vaeltamisen suola on ehdottomasti maisemien ihailuun käytettävät tauot, ja siihen saatiin tänään kulumaan se kolmisen tuntia. Onni on oma Suunto, jota ilman tällaisten käppyröiden tekeminen ei onnistuisi. Ja onhan se kiva, että pariskunnalla on maisemien ihastelun lisäksi edes jotain puhuttavaa matkallansa, kun voidaan puhua siitä, paljonko on edellisestä polunmutkasta laskeuduttu/noustu metreissä.

Päivän korkeuskäyrä. Tyhjät hetket on taukoja.

Päivä siis alkoi kevyellä nousulla Mayrhofenista Penkenille. Kahden tunnin kuluttua oli pakko pitää pitempi tauko. Perussääntönä meillä on, että lyhyt tauko pidetään kerran tunnissa, huvitti tai ei. Aina se ei toteudu. Mutta kahden tunnin reippaan ylös nousun jälkeen oli istahdettava asfaltille ja nautittava eväät. Vaeltajan paras ystävä on muuten Frozzypack, joka pitää ruuan kylmänä jopa 10 tuntia (minkähänlaisia palkintoja tästä kaikesta mainostamisesta postiluukkuumme alkaa tipahtelemaan? Niitä odotellessa... hah).

Aamullista nousujyrkkyyttä

Kun kerran mainostamaan on alettu, on pakko mainostaa myös Gschösswandhaussia (hütte Penkenin hissiaseman lähellä). Hyvä ruoka, hyvä palvelu (vaikkakin luulivat meitä ruotsalaisiksi) ja hienot maisemat. Muutama isohko lintukin ilahdutti meitä liitelemällä taivaalla päällämme. Kovin se oli ihmeisesti ihmeellinen asia, kun talon emäntäkin haki kiikarit asiaa tarkemmin tutkaillakseen. 

Gschösswandhaussilta Mayrhofeniin

Koska tämän päivän vaelluksen piti olla hieman jäähdyttelyä eiliseen, valitsimme reitin, joka vei laskettelurinteille. Totesimme tosin taas, etteivät ne ole meitä varten. Pahantuulisia turisteja pikkukengissä ja asfalttiteitä etenemistä. Me pidämme ennemmin rauhallisesta menosta polkuja pitkin maisemia ihaillen. Tosin tämän päivän reitillä riitti maisemia ihailtavaksi siitä huolimatta, että osa siitä taittui laskettelurinteiden keskellä. 

Ihailemassa maisemia?

Koko päivän saimme tutkailla eilisen reittiä useasta eri kuvakulmasta. Puhuimmekin siitä, missä Suomessa onnistuu se, että a) katselet samaa maisemaa vaeltaessasi koko päivän b) et ala miettimään ajan kulua? Miten tunti voikaan hurahtaa niin nopeaa näissä maisemissa? Paikalliset varmaan vanhenevat paljon nopeampaa, kuin meikäläiset..

Eilisen vaellus tehtiin täällä

Jos nousu oli jyrkkää, niin alaspäin se vasta jyrkkää olikin. Reidet, varpaat, polvet ja jalkapohjat huusivat hoosiannaa laskeutuessamme kohti Finkenbergin kylää.. Laskua tuli siis tässä vaiheessa yli tuhat metriä korkeussuunnassa. Aikaa siihen saatiin tuhraantumaan parisen tuntia. Laskun jyrkkyydestä saanee osviittaa allaolevasta kuvasta, jossa etualalla näkyvä rinne muistuttaa profiililtaan sitä, mitä lasku oli Almstüerliltä lähtien.

Kokeileppa ite tulla alas tällaista muutama kilometri.. Matkassa. Melkein sama, kuin Puijolla lenkkeilisi..

Kaiken kaikkiaan hyvä reissu. Huomenna huilataan.