Murmelivaelluksella

Tänään päätimme lähteä rentoutumaan eilisen shoppailu ja kaupunkikiertelypäivän aiheuttaman stressin jälkeen jälleen vuorille. Matkasimme Hintertuxin alueelle aamun ensimmäisellä bussilla. Yhteensuuntaan lysti kustansi 10,40 € kahdelta hengeltä. Koska tarkoituksena oli valloittaa läheinen huippu, matkasimme vielä Hintertuxista Sommerbergin hissiasemalle. Hissikyyti kustansi 10 € per nuppi yhteensuuntaan. Edestakaisen matkan olisi saanut 11 €:lla/hlö, mutta vaeltamaanhan tänne oli tultu, joten meille riitti pelkkä nousu. Hintertuxissa sijaitsee jäätikkö, jossa voi lasketella ympäri vuoden ja moni alppihiihtojoukkue käy siellä treenaamassa kesäisin. Nytkin bussin kyytiin hyppäsi laskettelijoita ja jokunen Italian alppihiihtojoukkueen tulevaisuuden toivo. 

Tähän mennessä olisimme muuten säästäneet aimosumman rahaa, jos olisimme älynneet hommata Mayrhofenin mobility ticketin ajoissa. Kortilla saa matkustaa 6 päivän ajan alueen busseilla, Schlegeissiä ja Hintertuxia myöten. Tuo kortti kustantaa 22,90 €. Tähän mennessä olemme maksaneet bussikyydeistä yhteensä noin 50 € verran ja matkustuspäiviä on ollut kaksi. Kahdessa päivässä olemme siis maksaneet bussikyydeistä enemmän, kuin olisimme maksaneet kokonaisuudessaan mobility ticketistä.

Toinen alueen alennuslippu, Zillertal Activcard olisi vertailun vuoksi kuudelta päivältä maksanut 57 € ja siihen olisi sisältyneet myös hissikyydin julkisenliikenteen lisäksi. Sitä, olisiko Activcardilla päässyt myös Wattensiin, jossa Swarovskin kristallimaailma sijaitsi, en tiedä, mutta tähän mennessä maksettujen hissikyytien (Ahorn 18 €/pää + Hintertux 10 €/pää) ja bussimatkojen (Schlegeisspeicher 15,20 €/hlö + Hintertux 10,40/pää) hinnalla (53,60 €) olisimme jo käytännössä kustantaneet tuon Activcardinkin. Ja mikäli sen olisimme ajoissa laittaneet, olisimme varmasti käyttäneet julkisia kulkuneuvoja enemmän, kuin tällä kertaa. Nämä esimerkkinä ja muistutuksena tulevaan siitä, että vaikka alennuskortit tuntuvat monesti kalliilta ja turhilta, niiden hommaaminen kannattaa. 

Sommerbergiltä suuntasimme reitille 327, jota emme löytäneet vaelluskartastamme, mutta Hintertuxin esitteessä reitti oli. Tarkoituksenamme oli edetä reittiä pitkin Frauenwandille, joka on 2 541 mmpy sijaitseva vuoren huippu alueella. Alppisää kuitenkin yllätti kulkijat ja vaikka reppuun oli pakattu lämmintä ja sateen kestävää vaatetta ja osa siitä päälle saatiin matkalla vaihdettuakin, oli housut ja kengät litimärkinä puolen tunnin ylös nousun jälkeen. Ei huolta, uusien kenkien Coretex kyllä piti, mutta kengät kastuivat sisältäpäin. Housuvalinta ei tänään osunut kummallakaan meistä nappiin ja märät alppiniityn heinät kastelivat housun lahkeet läpimäriksi. Tästä vesi valui sukan vartta pitkin kenkään kastellen sen sisältäpäin. Puolen tunnin kaatosateessa tarpomisen jälkeen sisuunnuimme ja käännyimme takaisin. Reittisuunnitelma uusiksi ja huippu jäi tällä kertaa valloittamatta. Kävelimme laskettelurinteitä pitkin Tuxer Joch Haussille nauttimaan rommikaakaot ja Kaiserschmarrenit. Rommikaakao lämmitti kylmettynyttä kroppaa ja Kaiserschmarren paransi kolhuja saaneen mielen. Enpä ihan lähihistoriasta muista aikaa, jolloin olisin vesisateen vuoksi kääntynyt reiteiltäni takaisin, mutta jäätävän kylmä tuuli ja vesisade sekä tietämättömyys siitä, mihin reittimme todellisuudessa vie, vei tällä kertaa voiton. Vesisadehan loppui lopulta Tuxer Joch Haussille ja iltapäivän puolella myös aurinko näyttäytyi. 

Jo reitillä 327 saimme kuulla murmelien viheltelevän varoituksena tulostamme, mutta emme arvanneetkaan vielä silloin, millainen murmelivaellus tästä tulisikaan. Tuxer Joch Haussilta jatkoimme matkaamme Weitentaliin ja jo muutama sata metriä Tuxer Joch Haussilta edettyämme kuulimme murmelien viheltelevän. Kohta huomasimmekin useamman murmelin istuskelevan kivellä ja katselevan tuloamme. Murmeleiden keskellä saimme jatkaa matkaamme aina Bichalmille saakka.

Murmelien vihellys saatteli meidät pois Weitentalista kohti huikeaa Schleier vesiputousta. Kuvat eivät anna oikeutta vesiputoukselle, mutta oikeasti se oli hieno. Kuvista näkee myös päivän sään. Pilvistä, pilvistä. Maisemia kovin kauas alas laaksoon ei ole tarvinut tänäänkään ihmetellä.

Schleier-vesiputous

Weitentalin laaksosta jatkoimme matkaa Bichalmin ohi kohti Madseitin kylää. Siellä laskeuduimme jyrkkää metsäistä ja juurien peittämää polkua pitkin alas laaksoon. Polku muistutti jälleen, kuinka inhottavaa alaspäin meneminen voikaan olla. Jyrkkyys täällä ja Suomessa on niin erilaista. Juurakot ovat silti yhtä liukkaita. Madseitissa hyppäsimme bussiin ja matkasimme huoneistoomme parantelemaan vaeltajan kolhuja saaneita mieliä. Tällaista tämä on.. Reitit vaihtuvat lennosta, sää on mikä on. Joskus hetki antaa paljon, joskus vähän vähemmän.